Meinasin jo heittää hanskat tiskiin bloggailun suhteen, mutta pienet onnenkantamoiset saivat minut toisiin aatoksiin. Ajatukset alkuvuodesta neljällä lauseella. Loppiaisrogaining 8h maastopyörällä ei ollut menestys, mutta hyvä pitkä treeni. Kovan kisailusyksyn jälkeen olisi kannattanut pitää ylimenokausi, eikä muutenkaan hönkiä talvea kaikenmaailman jumpissa ja pumpissa. Tänä keväänä on hiukan kestävyys kadoksissa ja vauhtikestävyys eritoten, ei todentotta mennä viimevuoden tuloslukemissa mm. 10 km hapottaa, oksettaa ja aika on heikko. Vaatteet puristavat edelleen, enkä vähiten syytä oravanpyörää, jota töihin paluu helmikuussa vauhditti. Hyvillä mielin silti!
Ja nyt sitten uuteen hienoon kauteen. Menestys maittaa, sillä olen valinnut A) kisakumppanini oikein B) sopivat kisat, joissa naisten taso ei ole päätä huimannut C) suunnistus on tainnut kuitenkin kulkea D) onnenkantamoista on ollut rutkasti E) ja kaikista edellisistä johtuen on ote ollut varmaan hyvän rento.
MamAdventure blogissa onkin kirjoitus toukokuu alun multisporttailusta, jossa tiukalla väännöllä päästiin lopulta paukuttelemaan henkseleitä. Toukokuun kääntyessä yhä helteisemmäksi oli aika ottaa henkilökohtainen kisahaaste maastoduathlon combo 40 km (osa maantiellä, osa hiekkateillä ja iso osa kunnon maastoajoa) + 21 km maastossa pikkupoluilla juoksua MaastoMittelöissä. Koska osallistuin jo edellisenä vuonna, oli jo tiedossa mitä tuleman pitää. Järjestä oli ottanut hienosti huomioon edellisen vuoden toiveet siitä, että maastossa ajoa olisi enemmän. Oletettavasti (ja hiukana etukäteistunnustelua tehneenäni) urakka oli noin puoli tuntia pidempi ja paljon rankempi. Me kisailijat saimme kuitenkin matkan edetessä huomata, että edellisvuoden palautteeseen paremmista reittimerkinnöistä ei oltu osattu vastata. Toisaalta ensi vuodelle tähän on luvassa selkeät parannukset. Sijainti Espoon keskuspuistossa on todentotta ilkivallalle varsin otollinen ja merkkejä oli kadonnut, mutta oli niitä muutamissa tärkeissä kohdissa niukalti. Silloin kun on kisavauhti päällä ja saatetaan mennä letkoissa on tilanne ihan eri kuin reittiä merkkailevalla rauhallisesti etenevällä. Itse pyöräilin pitkälti maasto-osuuden yksin, joten ehdin myös havainnoimaan, varmaan suunnistustaustastakin oli apua. Vain yhden kerran jouduin tekemään pienen koukun, 1-2 min.
Kisapaikalla sopivissa ajoin, mieheni oli myös starttiviivalla. Lähtö kajahti klo 7 Espoon keskuksesta Hotelli Kuninkaanhovilta ja fiilikset ihan huipussaan. Toki kärki (miehiä) katosi yhä kauemmas, mutta hyvä fiilis oli edetä maantiellä, hiekkatiepätkiä ja vielä mahtavampaa oli sujauttaa Kauklahden Vanttilasta metsään pikkupoluille. Välillä availin klosseja ja pari ylämäkeä piti tuupata, hannailin myös ekalla kierroksella mutakohdassa ja lankkusillanylityksessä. Tokalla menin jo rohkeasti. Ajo tuntui koko ajan hyvältä, vaikka takaraivossa jyskytti jo kuumassa kelissä juostava puolimaraton.
Pärjäsin kaksi pyöräkierrosta n. 38 km kahdella juomapullollani n. 1,3l ja heti vaihdossa mittasin sokerit eli söin ja join. Juomareppu selkään, lenkkari jalkaan ja matkaan. Tahmeaa, raskasta, heti eka ylämäki kävelyä. Juoksimme ekan 10 km kolmen kimpassa ja toisaalta jutustelusta sai voimia. Etsimme kallioilla reittimerkkejä ja tältä rouvalta pääsi parit kirosanat. Melko varmana suunnasta jatkoimme kuitenkin eteenpäin, ihan oikein. Vaihtoalueella heitin juomarepun pois ja nappasin juomavyön, jossa 4 pientä pulloa. Kaksikko, jonka kanssa olin juossut alun 10 km, meni menojaan, kun ylimääräinen neste kaipasi kehostani pois. Se oli toistaalta hyvä merkki siitä, että en ollut ihan liian vähän juonut, vaikka juoman riittävyys helteessä arvelutti. Onneksi juoksusta suuri osa mentiin ihan puskissa metsän siimeksessä.
Toka kierros tuntui aluksi hyvältä, mutta sitten hidastui ja hidastui. Lopulta kompuroin ja kaatuilinkin. Onneksi tajusin tankata geeliä, ja vielä lisää ja vielä lisää. Tovin olin jo kävellyt ja luullut, etten pääse edes maaliin. Energiatasot kuitenkin palautuivat ja ensimmäistä kertaa juoksun aikana askel tuntui ihanan kevyeltä. Ei helpolta, mutta rullasi ja ihan vaihtoon saakka. Siitä vielä juomapullon vaihto pyörään ja viimeiset 3 km fillarilla maaliin. Ihan kuollut olo. Juoksuaika oli huikeat 2h33min (ja tosi paljon enemmän kuin kisakumppaneilla), pyörä sen sijaan meni hyvin aikaan 2h7min, kokonaisajan ollessa 4h48min. Edellisvuonna käytin juoksuun 2h10min, mutta tänä vuonna tyytyväisyyttä löytyi vain MTB:sta. Syitä juoksulle löytyi tietysti: liian vähän peekoota, liian vähän veekoota, ei vaihtoharjoituksia, flunssan alku, sokerit alas ja kuumuus. Maalissa olin vain onnellinen ja mussutin suklaata ja muita järjestäjien herkkuja.
Tiesin, että olin kärkikolmikossa ja takaraivossa oli ajatus voitosta, mutta kukaan ei oikein selkeästi sitä matkalla eikä maalissa sanonut… Ihan sitten itse kysyin, että ehtiikö tässä suihkuun ja täytyykö olla palkintojen jaolle takaisin 😉
Nyt on sitten viikko mennyt flunssassa, jota piristi tieto, että olin voittanut itselleni ja 10:lle kaverille ykstyisen CrossTraining tunnin Esport Centerissä kesäkuussa. Jalka kuopii jo maata: milloin pääsee melomaan, märkkäriuimaan, maantiepyörää vai tekisiköhän sitä ihan uuden muuvin ja hommaisi pyörävoitollaan tri-pyörän?…
Kaikki kuvat ovat MaastoMittelöstä (kuvaaja Matti Lukkanen). Kiitos kuvista!
Sisukkaasti multisporttia 